eli Australian aboriginaalien taiteen näyttely 7.1. - 19.3.2010 Galleria Pikantissa Padasjoella
Mitä löytyy witchettypensaan juurista tai mulgapuun alta ja mitä muuta kerätään coolamonastiaan? Entä mitä ovat mimih ja wandjina? Mitä taas merkitsivät paikkakunnat Hermannsburg ja Papunya Tula aboriginaalitaiteelle?
Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia Padasjoelta Galleria Pikantin aboriginaalitaiteen näyttelystä. Symbolien täyttämissä maalauksissa näkyy arkinen ravinnon hankinta ja uniajan kertomukset. Katsojaa varten näyttelyluetteloon on koottu tietoa taulujen merkeistä niiden symbolikielen avaamiseksi.
Esillä on täplämaalauksia, joista osa on tehty ikivanhaan tapaan puunkuorelle. Näyttelyssä on myös mm. didgeridoo-soittimia ja vitriineissä koristekaiverrettuja boabpuun hedelmiä, bumerangeja ja kivinäytteitä.
Eräs näyttelyn taiteilijoista eli Barney Tjakamarra Campbell (1928 – 2006) oli ensimmäisiä, jotka vaikuttivat Australian aboriginaalien taideliikkeen syntyyn 1970-luvulla. Sen eräänä lähtökohtana voidaan pitää Papunya Tulaa, josta alkoi Keski-Australian täplämaalaustaiteen muuttuminen pelkästään yhteisön sisäisestä seremoniallisesta ja opetuksellisesta merkityksestä laajempaan julkisuuteen, kun vanhat kuvat ja symbolit siirtyivät hiekalta kankaalle ja gallerioihin. Näin suuren yleisön tietoisuuteen tuli tämä ikivanha perinne, jonka omaperäisyys perustuu sukupolvelta toiselle siirrettyihin uniajan kertomuksiin ja lauluihin luojaesivanhempien matkoista. Ne antoivat samalla ohjeita jokapäiväiseen selviytymiseen Keski-Australian karussa ja kuivassa autiomaailmastossa. Niissä opetettiin kaikenlaisten kasvien, hedelmien, hyönteisten ja eläinten käyttöä ravintona. Samalla huolehdittiin niiden jatkuvasta uusiutumisesta erilaisten riittien ja rajoitusten kautta. Näin luotiin nykytermiä käyttääksemme pysyväiskulttuuri, jossa on ymmärretty koko elonkehän symbioosin tärkeys.
Kokoelman on kerännyt edesmennyt lahtelainen (1936 – 2008) Antti Niemelä, joka muutti vaimonsa Tuulan kanssa jo vuonna 1958 Australiaan, missä perhe lisääntyi kolmella tyttärellä. He tosin asuivat mantereen kaakkoislaidalla New South Walesissa, joka on kaukana myöhemmistä kiinnostuksen kohteista. Suomeen he muuttivat takaisin 1974.
1980-luvun puolivälissä Antti kävi Keravalla Australian aboriginaalitaiteen näyttelyssä, jossa hänen huomionsa kiinnittyi didgeridoon soittoon, johon mieltyneenä hän kävi toistekin näyttelyssä. Andy, joksi häntä aussit ja aboriginaalit kutsuivat, alkoi kiinnostua Kimberleyn (Länsi-Australian koilliskulmassa) alueen reservaatista ja lähetti sinne kirjeitä.
Sinne meno oli mahdollista vasta kun Antti tapasi puoliverisen aboriginaalimiehen, joka vei heimolle tietoa Andysta ja auttoi siten häntä saamaan kutsun alueelle. Heimosuhteesta tuli hänelle uudenlaisen henkisen kasvun paikka ja uuden elämänvaiheen alku.
Se ilmeni täällä Suomessa mm. 2000-luvun alkupuolella kolmen vuoden aikana järjestetyistä yhdeksästä ”Fly boomerangs”-nimeä kantavasta näyttelystä, joihin Antti osallistui tuoden niihin esineistönsä, työnsä ja asiantuntemuksensa.
Varsinaiset alulle panijat näyttelysarjassa olivat porilaiset amanuenssit Jouko ja Marita Räty, joiden ”Fly boomerangs”-näyttelysarjaa varten valmistama perustietopaketti Australiasta, aboriginaaleista, myyteistä, tarinoista, esinekulttuurista ja eläimistöstä on nähtävissä nyt Galleria Pikantin näyttelysermillä.
Samoin on nähtävillä FM (kulttuurien tutkimus/antropologia) Riitta Dincayn eri australialaislähteistä tietopaketti: ”Varastettu sukupolvi, assimilaatiosta integraatioon”. Nimi viittaa Australian hallituksen sulauttamispolitiikkaan, jossa aboriginaalilapsia vietiin pois vanhemmiltaan sijoitettaviksi lastenkoteihin ja valkoisiin perheisiin tarkoituksena kasvattaa heistä eurooppalaisen sivistyksen omaavia australialaisia ja saada heidät unohtamaan oma kielensä, kulttuurinsa ja syntyperänsä.
Tähän liittyy myös elokuvaohjaaja Seppo Poikolaisen Antti Niemelän kanssa tekemä puolituntinen dokumenttielokuva ”Kadotettu sukupolvi”, jossa esiintyy yksi näyttelyyn kuuluvien maalausten tekijä Paddy Carlton.
Galleria Pikantti, Keskustie 16, Padasjoki
ma – pe 10 – 17
la 10 – 14
su 12 – 15
