7.1. - 1.2.2013 PIIRTÄJÄ JA GRAAFIKKO LAURI SANTTU (1902 - 1986)

Lauri Santun (omakuva seinällä,
litografiavedos, v. 1948) poika
Rae Sakari Santtu ja
yksityiskokoelman omistaja
Jukka-Pekka Lehtinen

Padasjoen Taideyhdistys perustettiin 1983 huhtikuussa, mistä tulee tänä vuonna jo 30 vuotta. Yhdistyksen juhlavuoden ensimmäinen näyttely Galleria Pikantissa on edesmenneen Lauri Santun piirroksia ja grafiikkaa yksityiskokoelmasta, jonka omistaa kuhmoislainen Jukka-Pekka Lehtinen.

Valtaosa Lauri Santun teoksista kuvaa ihmistä. Hän onkin sanonut, että ihminen ilmeineen, eleineen, asentoineen ja asuineen on kiinnostavinta maailmassa. Hänen mukaansa mikään niistä ei ole sattumanvaraista, vaan kaikki kuvastaa ihmisen sisintä olemusta.

Lauri Aleksanteri Santtu (s. 3.8.1902 Valkeasaaressa Inkerinmaalla ja k. 4.5.1986Vantaalla), entinen Järvinen vuoteen 1939. 

Lauri syntyi Valkeasaaressa, josta perhe muutti v. 1913 Teuvalle ja sitten Kaskisiin. Hän kävi oppikoulua Kristiinankaupungissa. Siellä hän tutustui taiteilija Carl Bengtsiin. Lauri Santtu valmistui v. 1922 ylioppilaaksi. Samana vuonna hänen pohjalaista sukua oleva isänsä, ratamestari Kaarlo Järvinen täytti 75 vuotta ja jäi eläkkeelle. Perhe muutti nyt äidin kotipaikkakunnalle Keuruulle, lähelle vanhaa kirkkoa.

Asevelvollisuutensa suoritettuaan v. 1924 Lauri alkoi Helsingissä opiskella taidetta, mutta opinnot keskeytyivät, koska hän ei saanutkaan opintolainaa.
Tämän jälkeen hän sitten päätti pyrkiä Viipurin sahateollisuuskouluun ja sen vuoksi hän hakeutui ensin Nurmon höyrysahalle työharjoittelijaksi. Viiden kuukauden harjoittelujakson aikana hän kuitenkin huomasi, ettei se ollutkaan hänen alansa. Harjoittelujakson aikana hän kuitenkin teki lukuisia piirrostutkielmia seudun asukkaista ja kuvista tuli hyvin näköisiä.

Sen jälkeen hän päätti sittenkin ryhtyä taiteilijaksi. Santtu kirjoitti Carl Bengtsille pyytäen päästä hänen yksityisoppilaakseen. Bengts suostui tähän ja Santtu muutti jälleen Kristiinankaupunkiin v. 1926. Samana kesänä kaupungissa järjestettiin ruotsinkielinen kansakoulunopettajien piirustuskurssi, johon hänet hyväksyttiin.
Santtu kiinnostuikin opettajan ammatista ja näin ollen hakeutui Sortavalan Seminaariin, josta hän valmistui v. 1928. Sortavalassa hän piirsi runsaasti muotokuvia ja erilaisia luonnetutkielmia opettajista ja oppilaista.

Kesällä 1928 Santtu oli Gummeruksen kirjallisen johtajan Martti Raition apulaisena Korpilahdella, jossa Akseli Gallen-Kallela samanaikaisesti oli viimeistelemässä Afrikka-kirjaansa. Santtu näytti piirroksiaan Gallen-Kallelalle, joka sitten ne nähtyään innostui opettamaan häntä piirustuksessa ja maalauksessa saadakseen Santun luopumaan opettaja-alasta. Hän kannusti Santtua ryhtymään kuvataiteilijaksi. Gallen-Kallela luonnehtikin piirustuksia ”karakterisiksi pienoismuotokuviksi”.

Vuosina 1928 – 1932 Santtu toimi opettajana Jämsän Yhteiskoulussa. Jämsän kautena hän sai taloutensa sellaiseen malliin, että hän pystyi joka toinen vuosi opiskelemaan taidetta Helsingissä Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja Yliopiston piirustussalilla. Ateneumissa Santtu opiskeli vuosina 1932 – 1935.

Vuonna 1933 Lauri Santtu ja Erkki Tanttu tekivät retken Karjalaan. Tällä matkalla Santtu piirsi paljon kuvia karjalaisista kansanihmisistä. Vuonna 1936 Santtu matkusti Espanjaan ja sillä matkalla syntyi paljon luonnoksia, joiden pohjalta hän myöhemmin teki litografioita.

Matkan jälkeen hän toimi vuosina 1936 – 1937 piirustuksen lehtorina Kajaanin Seminaarissa. Näinä aikoina hän veti myös seminaarin piirustuskerhoa ja järjesti Kajaaniin kymmenen taiteilijan yhteisnäyttelyn. Tämän näyttelyn onnistumisen myötä hän oli myös järjestämässä maaseudulle suuntautuvia ensimmäisiä kiertonäyttelyitä 1930-luvun loppupuolella.

Vuoden 1938 aikoihin Santtu osallistui Tilgmann Oy:n järjestämille litografiakursseille Taideteollisuuskoulussa ja pääsi yksityisesti Tilgmannille harjoittamaan kivipiirrosten tekemistä parina kesänä eli vuosina 1938 ja 1939.

Talvisodassa Santtu toimi viestiupseerina lähinnä Taipaleen lohkolla. Jatkosodan alussa hän toimitti ja kuvitti Tapsititari-lehteä. Sen jälkeen hänet komennettiin tiedotuskomppaniaan Petroskoihin (Äänislinna). Siellä hän teki yhdessä Sakari Tohkan kanssa muotokuvia kenraaleista ja upseereista. Niinä vuosina hän piirsi myös runsaasti kuvia paikallisista asukkaista ja rintamatovereista. Hän tallensi myös piirtäen kaupunkinäkymiä.

Sotien jälkeen Santtu toimi Kouluhallituksen piirustuksen, veiston ja kaunokirjoituksen tarkastajana. Syksyllä 1947 hän erosi virastaan aikomuksenaan ryhtyä jatkamaan taiteilijan uraansa. Hän matkusti ensin Ruotsiin, jossa hän opiskeli grafiikkaa Tukholman Kuninkaallisessa Taideakatemiassa.
Tukholmassa ei kuitenkaan olut mahdollisuutta perehtyä litografian vedostukseen, joten hän jatkoi matkaansa Tanskaan. Kööpenhaminan Kuninkaallisessa Taideakatemiassa Santtu sitten opiskeli mm. grafiikkaa vuosina 1948 – 1949 Axel Jörgensenin johdolla. Siellä hänellä oli myös mahdollisuus perehtyä litografian tekemiseen.

Tanskan-matkan jälkeen Santun oli tarkoitus ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi ja hänelle tarjoutuikin mahdollisuus ostaa Tilgmannilta litoprässi ja 40 kiveä. Lisäksi hän kankki Käpylästä itselleen ateljeen. Santtu ei kuitenkaan saanut anomaansa apurahaa kotimaiseen työskentelyyn, joten hänen täytyi hakeutua jälleen opettajan tehtäviin. Santtu toimikin kuvaamataidon ja veiston lehtorina Helsingin Opettajakorkeakoulussa vuodesta 1952 lähtien vuoteen 1969 saakka, jolloin hän pääsi eläkkeelle. Tämän jälkeen hänellä oli viimein mahdollisuus jättäytyä vapaaksi taiteilijaksi. Näin ollen 1970-luku ja 1980-luvun alku olikin hänen luomisvoimaista kauttaan.

1930-luvulla oli paljon Järvinen-nimisiä kuvantekijöitä, mm. Laila Järvinen, Laura Järvinen ja Lauri Järvinen, jotka kaikki signeerasivat taulunsa lyhennettynä ”L. J-nen”. Lisäksi oli myös Anna Järvinen ja lapintaiteilija A. E. Järvinen. Sen tähden syntyi joskus sekaannuksia, kun ei oltu varmoja siitä, kenen L. Järvisen näyttely Strindbergin tai jonkun muun gallerian seinillä nyt mahtaa ollakaan.

Ateneumissa oppilastoverit olivat ryhtyneet kutsumaan Lauri Aleksanteri Järvistä hänen toisen nimensä johdosta Santuksi. Tämän sukunimen Lauri Santtu otti omakseen ja Uudenmaan lääninhallitus hyväksyi sen vuonna 1939.

Santtu oli myös lausuntataiteilija. Myös lausujana häntä kiinnosti eniten humoristinen kansankuvaus, mehevät kansantyypit sekä inkeriläiset ja pohjalaiset murrejutut. Hänen ohjelmistoonsa kuului mm. kansantarinoita, Kalevalaa, Krylovia, Leinoa, Larin-Kyöstiä, Viljo Kojoa, Heikki Jylhää, Maria Jotunia ja Lauri Viitaa.
Piirtämisen ja lausumisen ohella kolmas keskeinen alue Lauri Santun toiminnassa oli työskennellä monipuolisesti taidekasvatuksen hyväksi. Galleria Pikantin näyttelyssä tulee esille muiden muotokuvien ohella myös mehevästi piirretyt karikatyyrit. Näyttelyssä on yhteensä 67 Santun teosta.