Lammilaiset Tuula Parviainen ja Heljä Peltola ovat laittaneet esille värikkään taidenäyttelykokonaisuuden. Tuula on tuonut näyttelyyn silkki- ja posliinimaalaustöitä. Hän on ollut jo pitkään Padasjoen taideyhdistyksen jäsen. Hän on toiminut aikaisemmin myös yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana.Heljä on tuonut näyttelyyn erilaisia batiikkivärjättyjä nahkatöitä eli laukkuja, lompakoita ja koruja. Hän on laittanut esille myös kumiteräsaappaita, joihin hän on tehnyt hienoja värikkäitä varsia huovasta ym. Heljä on taideyhdistyksen uusi jäsen.
Su 2.5. vietettiin näyttelyn avajaisia, jossa kansanmuusikko Riittaliisa Joutsenlahti lauloi ja soitti erikoista Mäkelä-huilua, joka on Lammillakin vaikuttaneen Pentti Mäkelän rakentama halkomainen soitin, joita on vain muutama Suomessa. Sibelius-Akatemiassa työskentelevä Joutsenlahti opettaa kansanmusiikkia ja toimii kansainvälisen koulutushankkeen koordinaattorina. Laulu, jonka hän Pikantissa esitti, oli hänen itsensä tekemä ja perustui pitkälti improvisointiin.
Tuula Parviaisella on ylempi posliininmaalaajan ammattitutkinto (mestari) v. 1985. Hän on käynyt myös alan kursseja pohjoismaisen yhteistyön merkeissä Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa.Opintomatkoja hän on tehnyt Viroon, Tanskaan, Hollantiin, Norjaan ja Venäjälle. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut moniin yhteisnäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla.
Hänen töitään on ollut yhteisnäyttelyssä mm. Riihimäellä Suomen lasimuseossa v. 1989 ja Helsingissä Taideteollisuusmuseossa v. 1995.
Tuula Parviainen on voittanut toisen palkinnon pohjoismaisessa posliininmaalauskilpailussa v. 1994 Landskronassa.
Hän on toiminut posliininmaalauksen tuntiopettajana (1974 - 2004) kansalaisopistoissa, kesäkursseilla kansanopistoissa ja kaksi kertaa Tanskassa ja Norjassa.
Pikantin näyttely Tuulan osalta painottuu silkkimaalaustöihin. Maalauksista löytyy niin herkkiä kukka-aiheita kuin sudenkorentojakin. Silkkimaalaus on monivaiheista ja tarkkaa työtä. Värien levitys, rajaus ja kuvan kiinnitys erkoislaitteessa vaatii paljon aikaa. Tuula on harrastanut silkkimaalausta jo 20 vuotta. Hän on pitänyt myös alan lyhytkursseja.
Heljä Peltola, suutari, Lammi
Valmistuin 2007 Pohjois Satakunnan aikuiskoulutuskeskuksen nahka ja jalkinealan koulutuslinjalta suutariksi. Koulutus oli lähes ensikosketukseni nahan kanssa työskentelyyn.
Tässä näyttelyssä on esillä kasviparkitusta nahasta valmistettuja laukkuja, vöitä ja sisustuselementtejä. Nahka on ollut joko valmiiksi värjättyä parkkinahkaa tai olen itse värjännyt sen parkkinahkaan tarkoitetuilla väreillä. Osan töistä olen värjännyt kuumavahabatiikkimenetelmällä. Esillä on myös kumiteräsaappaita, joiden varret olen leikkimielisesti koristellut nahoista leikatuilla kuvioilla.
Motto: Aika on erilaista kun työskentelee parkkinahan kanssa – sanoo tuntematon itävaltalainen suutari. Työni ovat käsintehdyn näköisiä ehkä vähän primitiivisen oloisia ja niihin sisältyy jotain yllätyksellisyyttä ja leikkimielisyyttä. Työn suunnitelma syntyy visioimalla, kokeilemalla ja mietiskelemällä.
Batiikkivärjäyksen tarkkaa lopputulosta on hankala ennustaa. Siihen kätkeytyy osa yllätyksellisyydestä, jopa pieni salaperäisyys. Lopputulokseen vaikuttavat monet seikat:-nahka, sen parkitus, luonnolliset epätasaisuudet, reiät, jurmut, vuodan osa, etc
- vahan ominaisuudet, kuumuus, sekoitussuhteet
- värit, värien sekoitukset ja ohenteen käyttö
Lopputulokseen vaikuttaa myös oma senhetkinen mielentila.
On työskenneltävä ripeästi ja valppaasti, kätilöitävä kuollut nahka uuteen eloon, uuteen mahdollisuuteen uhrinsa antaneen eläimen tämän taivaspaikalle.
Olen yrittänyt löytää parkkinahan värjäykselle epätyypillisiä väreilyjä.
” Kädentaidot ovat kirja jumalallisten tieteiden kirjojen joukossa ja aarre Hänen taivaallisen viisautensa aarteiden joukossa” – bahaikirjoitukset taiteen olemuksesta
Kumiteräsaappaat ovat perinteisiä työsaappaita, joissa pesä on kumia ja varsi yleensä nahkaa. Olen käyttänyt varsiin myös huopaa ja koristellut varsia erilaisista nahoista leikatuilla kuvioilla: eläimiä, kukkia, tähtiä, geometrisia kuvioita, nahan liepeitä. Osaa näistä saappaista kutsun satusaappaiksi, koska niissä on pieni huumorin kipinä.Nahkavuodasta jää helmoja ja liepeitä tähteiksi, joita ei voi käyttää esim. laukkuihin. Yritän keksiä näille hukkapaloille mielekästä käyttöä. Joistakin olen valmistanut seinälokerikkoja.
Värjäämisen ylijäämäpaloista olen käsin ommellut kynnysmattoja.
Heljän historiaa:-syntynyt Hauholla 1954
uskontotieteen ja kulttuuriantropologian opintoja –70-luvulla, H:gin YO
vaihtoehtohoitojen kursseja –80-luvulla
-90-luvulla kyläavustajan koulutuslinja, Ahlman, Tre,-kotipalvelutehtäviä Lammin kunnassa ja yksityisesti
Bahai-yhdyskunnan koulutusinstituutin kurssien ohjaajana 2005 asti
Aiemmat näyttelyt
-96 osallistava Enkeli-installaatio, Lammi
- 97 osallistava oma elämänkerta- installaatio- Prosesseja, Lammi
- 2001, näyttely Tartossa, Muundumise Areen, Arena of Transformation, pyhiä kirjoituksia tekstiileille--
