Kesäkuussa
Galleria Pikantissa on esillä näyttely Muistoissamme Marianne
Ohlström 1910-1999. Seinillä on Ateneumista valmistuneen
tekstiilitaiteilijan akvarelleja, joita hän alkoi maalata
muutettuaan eläkepäivillään takaisin synnyinseudulleen
Padasjoelle.
Ohlström
(os. Björkenheim) syntyi Vierun ruukissa. Äidin isä oli Saksalan
kartanon isäntä Karl Fieandt.
Hän
opiskeli Ateneumissa 1930-luvun alussa ja valmistui sieltä
tekstiilitaiteilijaksi.
-
Värit merkitsivät Mariannelle paljon, sillä jo itsevärjättyjen
matonkuteiden värit räsy- ja nukkamattoihin, sisustustavaroiden
valinta Stockmannille tai esimerkiksi vain pukeutuminen aina
yhteensopiviin, kauniisiin vaatteisiin ja huiveihin olivat hänen
tavaramerkkejään, kertoo tädistään Karin Bäcklund.
Marianne
Ohlströmin poika Henrik Ohlström puolestaan kertoo äidillään
olleen absoluuttinen värisilmä. Hän oli kiinnostunut mattojen ja
tyynyjen muotoilusta ja valmistamisesta. Hän toimi käsityöläisenä.
Ohlströnin
ammattimainen taiteilijanuran tyssäsi kuitenkin aikaisessa vaiheessa
avioitumiseen vuonna 1939 voimakastahtoisen insinöörin Paul
Ohlströmin kanssa. Kolmen lapsen äiti teki kuitenkin jatkuvasti
runsaasti käsitöitä.
Perheen
asuessa Karhulassa (1946-1954) Marianne kutoi eräässä
tennistalojen kellarissa valtavan kokoista pitkänukkaista mattoa,
joka koostui kolmesta ainakin kolmemetrisestä metrinlevyisestä
matosta, jotka hän sitten ompeli yhteen suureksi matoksi.
Hän
levitti sen olohuoneeseen, jossa ei sitten muita mattoja tarvittu.
Matto oli kuitenkin hankala käsitellä. Se vietiin aina talvella
ulos. Kun matto joutui pesuun, se ensin purettiin osiin. Pesun
jälkeen se taas ommeltiin yhteen. Henrik Ohlström muistelee, että
matolla oli lapsena mukavaa leikkiä ja maata, koska se oli niin
pehmoinen, punainen ja isokokoinen.
Ohlströmin
perheen asuessa Ranskassa (1954-1960) Mariannen toiminta oli
pienimuotoisempaa, koska hänellä ei ollut kangaspuita köytössään.
Hän sitoi kuitenkin tyynyjä ja neuloi valtavan määrän
villapaitoja lapsilleen, kuten hän oli aina tehnyt.
Miehensä
kuoleman jälkeen 1960 Marianne siirtyi työelämään. Ensin hän
työskenteli Norna Hemslöjd -liikkeessä ja myöhemmin Stockmannilla
Romantica-osaston sisäänostajan assistenttina. Mariannella oli hyvä
maku ja värisilmä, joten hän pärjäsi työssään hyvin.
Muutama
vuosi ennen eläkkeelle siirtymistään hän ryhtyi oikein toden
teolla suunnittelemaan ja kutomaan räsymattoja. Hän osti
raakamateriaalin eri toimittajilta ja lähetti Henrikin hekemaan ne.
Marianne värjäsi räsyt, minkä jälkeen hän sommitteli ne ja
kutoi matot.
Hän
hankki myös uudet hienot kangaspuut, joita oli helpompi käsitellä.
Mattojen kutominen oli kuitenkin aika raskasta työtä.
Naapurit
Kulosaaressa valittivat kovaa pauketta, joten Marianne joutui
noudattamaan tiettyjä aikatauluja työnteon suhteen. Tätä pauketta
jatkui monta vuotta ja Henrik toimitti matot Stockmannille. Henrik
kertoo olleensa hieman ylpeä, kun äidin matot olivat esillä
tavaratalo Stockmannin Mannerheimintien näyteikkunassa.
Perheen
siirryttyä Padasjoelle vuonna 1983 mattojen tuotanto alkoi hiipua.
Marianne ryhtyi vähitellen maalaamaan akvarelleja kansalaisopiston
taidepiirin innoittamana.
Mattojen
kutominen oli käynyt raskaaksi, mutta tekemisen ja luomisen ilo oli
säilynyt ja jopa lisääntynyt, koska hän oli löytänyt uuden
tavan purkaa luomisen ja tekemisen intoaan. Syntyi suuri määrä
akvarelleja, joita hän maalasi kuolemaansa saakka.
Marianne
Ohlström osallistui aktiivisesti Padasjoen taideyhdistyksen
toimintaan, opintomatkoille, kursseille ja näyttelyihin. Taiteen
maailmasta hän löysi monta sielunystävää.
Hän
osallistui myös ulkomaan maalausmatkoille. Joissakin akvarelleissa
näkyvät esimerkiksi Kreikan värit.
Omimmillaan
hän kuitenkin oli kuvatessaan suomalaista maalaismaisemaa, keltaisia
ja punaisia taloja sekä suomalaista metsää ja puita eri
vuodenaikoina.
Mieluiten
hän maalasi akvarelleja lähipiirin ja lähikylien taloista ja
maisemista. Monissa akvarelleissa näkyvät Padasjoen kirkonkylän
talot, kujat ja lähikympäristön, kuten Auttoisten taloryhmät.
Mariannen
Ohlströmin kokoelmasta löytyy monta versiota esimerkiksi perheen
Niinimäen huvilasta työväentaloa vastapäätä. Pari näistä
töistä on esillä myös Galleria Pikantissa.
